Seuranta­paketit

U-solut virtsakokeessa tutkitaan punasolujen, valkosolujen ja epiteelisolujen määrää sekä virtsan mahdollisia epäpuhtauksia, kuten bakteereja ja hiivaa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan solujen muotoa ja rakennetta, mikä voi antaa lisätietoa mahdollisista sairauksista. Tutkimusta hyödynnetään munuaisten ja virtsateiden sairauksien diagnosoinnissa ja seurannassa.

‍

Testi osoittaa Clostridium Difficile bakteerin nukleiinihappoa ulosteessa. Kyseinen bakteeri voi varsinkin antibioottikuurin jälkeen aiheuttaa vaikean, pitkäkestoisen ja joskus jopa hengenvaarallisen ripulin.

Vasta-aineet Helicobacter pylorii bakteeria vastaan osoittaa ajankohtaisen tai aiemman infektion. Helicobacter pylori on bakteeri, joka voi aiheuttaa mahalaukun tulehdusta ja muita ruoansulatuskanavan ongelmia. Testiä käytetään Helicobacter pylori -infektiondiagnostiikassa ja seuraamaan hoidon tehokkuutta. Helikobakteerin onnistuneessa häätöhoidossa vasta-ainetaso laskee 40-60% hoitoa edeltävästä tasosta.

Retikulosyytit ovat nuoria punasoluja, jotka ovat vasta vapautuneet luuytimestä verenkiertoon. Niiden määrän mittaaminen voi auttaa arvioimaan luuytimen aktiivisuutta ja punasolujen tuotantoa. Tämä testi on hyödyllinen esimerkiksi anemian diagnosoinnissa ja seurannassa.

Ca 15-3 on syöpämerkkiaine, minkä pitoisuus kohoaa rintasyövän ja muiden syöpien, esim. munasarjasyövän yhteydessä. Sitä käytetään usein rintasyövän diagnoosin ja hoidon seurannan tukena, mutta sitä ei käytetä yksinään syövän diagnosointiin, vaan seurataan yleensä yhdessä muiden tutkimusten kanssa.

Ca 19-9 on syöpämerkkiaine, minkä pitoisuus kohoaa haimasyövän, paksusuolisyövän ja muiden ruoansulatuskanavan syöpien yhteydessä. Sitä käytetään usein näiden syöpien diagnoosin ja hoidon seurannan tukena sekä mahdollisen uusiutumisen havaitsemisen tukena. Sitä ei käytetä yksinään syövän diagnosointiin, vaan seurataan yleensä yhdessä muiden tutkimusten kanssa.

Prealbumiini on proteiini, jota tuottavat pääasiassa maksasolut ja joka kuljettaa kilpirauhashormoneja ja A-vitamiinia veressä. Sen pitoisuuden muutokset voivat liittyä ravitsemustilaan, varsinkin proteiinin saantiin, maksan toimintaan ja tulehduksiin. Tämä testi auttaa arvioimaan potilaan ravitsemustilaa ja seuraamaan proteiinienaineenvaihduntaa.

Karsinoembryonaalisen antigeenin (CEA) on proteiini, jonka pitoisuus voi nousta monissa eri syövissä, erityisesti paksusuolen, peräsuolen ja rintasyövissä. Tämä testi voi auttaa syövän diagnosoinnissa, hoidon seurannassa ja mahdollisten uusiutumisen havaitsemisessa. Sitä ei käytetä yksinään syövän diagnosointiin, vaan seurataan yleensä yhdessä muiden tutkimusten kanssa.

Erytropoietiini (EPO) on hormoni, jota munuaiset tuottavat ja joka säätelee punasolujen tuotantoa luuytimessä. Tätä testiä käytetään arvioimaan EPO-tasoja, mikä voi olla hyödyllistä anemian diagnosoinnissa ja hoidon seurannassa, erityisesti tilanteissa, joissa epäillään munuaisten vajaatoimintaa.

Testi mittaa digoksiinin pitoisuutta veressä. Digoksiini on lääke, jota käytetään sydämen vajaatoiminnan hoidossa. Tämä testi auttaa varmistamaan, että lääkkeen annostelu on sopiva, välttäen mahdolliset haittavaikutukset tai myrkytyksen.

Veren hyytymisen yhteydessä vapautuu verenkiertoon D-dimeeriä, mikä on fibriinin hajotessa syntyvä aine. Verinäytteestä osoitettu kohonnut D-dimeeripitoisuus voi viitata laskimotukoksen tai keuhkoveritulpan muodostumiseen. P-FiDD voi olla koholla myös tulehdusten, syöpäsairauksien, ruhjevammojen leikkausten ja raskausmyrkytyksen yhteydessä.

Testi on tehokas menetelmä COVID-19-viruksen varhaiseen havaitsemiseen. Näyte analysoidaan laboratoriossa PCR-menetelmällä, joka havaitsee viruksen geneettisen materiaalin. Positiivinen tulos osoittaa, että henkilöllä on aktiivinen COVID-19-infektio, kun taas negatiivinen tulos viittaa siihen, ettei virusta ole havaittu näytteessä.

On ulostetutkimus, jossa näytteestä osoitetaan PCR analyysitekniikan avulla yleisimmät ripulia aiheuttavat alkueläinpatogeenit, joita ovat Dientamoeba fragilis, Cryptosporidium spp. (C. parvum tai C. hominis), Giardia lamblia ja Entamoebahistolytica.

Suolistoparasiitit voivat aiheuttaa erinäisiä oireita, myös verenkuvan muutoksia. Suolistoparasiitti-infektiota haetaan mikroskopoimalla ulostenäytettä, josta haetaan alkueläinten kystamuotoja sekä matojen munia ja toukkia. Epäselvissä tapauksissa varsinkin alkueläin infektiota epäiltäsessä, voidaan jatkotutkimuksena suorittaa F –ParaNhO

Tutkimukseen kuuluu ulostepatogeenien osoitus nukleiinihapon osoituksella sekä positiivisten löydösten osoittaminen viljelymenetelmällä. Tällä tutkimuksella voidaan osoittaa Salmonella, Shigella, Campylobacter, Yersinia enterocolitica/pseudotuberculosis, sekä ripulia aiheuttavat E. coli -kannat.

Calprotektiini on proteiini, joka sitoo kalsiumia ja sinkkiä. Sitä esiityy monessa kudoksessa, myös valkosoluissa . Tulehduksellisissa suolistosairauksissa valkosoluja siirtyy suoliston onteloon, jolloin kalprotektiinin määrä ulosteessa kasvaa.

Nielusta otetulla pyyhkäisynäytteen bakteeriviljelyllä määritellään nielutulehduksen mahdollista aiheuttajabakteeria. Tieto nielutulehduksen aiheuttajabakteerista on tärkeä nielutulehduksen hoidosta päätettäessä.

Pinnallisten märkänäytteiden bakteeriviljely määrittelee märkäisen bakteeritulehduksen aiheuttajabakteerin sekä sen mahdollista resistenssiä antibiooteille. Näin saatu tieto mahdollistaa tulehduksen täsmähoitoa.

Virtsatesti osoittaa Trichomonas vaginalis-nimisen loisen nukleiinihappoa. Nimensä mukaisesti loinen esiintyy emättimessä, jossa infektio aiheuttaa vaahtomaista vuotoa. Miehillä infektio on yleensä oireeton, mutta se voi aiheuttaa virtsaputkentulehdusta ja eturauhastulehdusta.

Virtsatestesti osoittaa virtsaputkentulehdusta aiheuttavan Mycoplasma genitaliumbakteerin nukleiinihappoa. Bakteerin aiheuttaman infektion kliininen kuva vaihtelee oireettomasta kantajuudesta hankalaan virtsaputkentulehdukseen, kohdunkaulantulehdukseen ja sisäsynnytintulehdukseen.

Testi osoittaa kehon omia vasta-aineita, jotka taistelevat kuppaa aiheutavaa bakteria vastaan. Testiä käytetään kuppainfektion diagnostiikassa.

Hepatiitti C -virusvasta-aineet voivat olla merkki akuutista infektiosta, kroonisesta infektiosta tai aikaisemmin sairastetusta, mutta parantuneesta infektiosta. Hepatiitti C-virusvasta-aineet ilmaantuvat yleensä hitaasti, 4-16 viikon kuluttua tartunnasta ja 2-8 viikkoa oireiden alkamisesta. Vasta-aineet jäävät koholle vaikka infektiota hoidettaisiin tai vaikka se paranisi spontaanisti.

HIV-vasta-aineiden ja antigeenien yhdistelmätesti. Testi on erityisesti suunniteltu havaitsemaan HIV-infektion varhaisia merkkejä kehossa, jolloin infektio on vasta alkanut.

Transferrinireseptori on proteiini, joka liittyy raudan kuljetukseen kehossa. S-TfR-koe auttaa arvioimaan raudan aineenvaihduntaa ja on hyödyllinen esimerkiksi raudanpuuteanemian diagnosoinnissa. Koe antaa tärkeää tietoa rauta-aineenvaihdunnasta ja auttaa sopivan hoidon suunnittelussa.

Ubikinoni eli koentsyymi Q10, esiintyy lähes kaikissa ihmisen kudoksissa ja on välttämätön solujen energiantuotannossa. Se toimii soluissa antioksidanttina, estäen hapettumisreaktiota, ja muistuttaa rakenteeltaan K-vitamiinia. Suurimmat ubikinonipitoisuudet löytyvät sydän-, maksa-, lihas- ja munuaiskudoksista sekä veren LDL- ja HDL-partikkeleista. Elimistön ubikinonin tuotanto vähenee iän myötä. Ubikinonia saadaan ravinnosta pieninä pitoisuuksina lihasta, sisäelimistä, soijaöljystä, maapähkinöistä ja sardiineista.

E-vitamiini, eli tokoferoli, on rasvaliukoinen vitamiini, joka toimii antioksidanttina kehossa. Se suojaa soluja vaurioittavilta vapailta radikaaleilta ja edistää tervettä ihon, hiusten ja silmien kuntoa. E-vitamiinin puute voi aiheuttaa oireita kuten kuivaa ihoa, näköhäiriöitä ja lihasheikkoutta. Sitä löytyy runsaasti pähkinöistä, siemenistä, kasviöljyistä ja vihreistä lehtivihanneksista.

Pyridoksiini, on vesiliukoinen vitamiini, joka on välttämätön monille kehon toiminnoille. Se osallistuu proteiinien, hiilihydraattien ja rasvojen aineenvaihduntaan sekä punasolujen tuotantoon. B6-vitamiini on myös tärkeä hermoston toiminnalle ja vastustuskyvylle. B6-vitamiinin puute voi aiheuttaa oireita kuten väsymystä, ärtyneisyyttä ja keskittymisvaikeuksia. Sitä saa ruokavaliosta, erityisesti lihasta, kalasta, viljatuotteista, pähkinöistä ja palkokasveista.

B2-vitamiini, joka tunnetaan myös nimellä riboflaviini, on vesiliukoinen vitamiini, joka on tärkeä monille kehon toiminnoille. Se auttaa muuttamaan hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat energiaksi. B2-vitamiini on myös tärkeä terveiden hiusten, ihon ja silmien ylläpitämisessä. Lisäksi se toimii antioksidanttina, joka auttaa suojaamaan soluja vapaiden radikaalien aiheuttamilta vaurioilta. B2-vitamiinin puutos voi aiheuttaa oireita, kuten huulten halkeilua, ihon tulehdusta ja silmien ärsytystä. Sitä saa ruokavaliosta, erityisesti maitotuotteista, lihasta, kalasta ja vihreistä lehtivihanneksista.

B1-vitamiini eli tiamiini, on vesiliukoinen vitamiini, joka on välttämätön energian aineenvaihdunnalle ja hermoston toiminnalle. Se auttaa muuttamaan hiilihydraatit glukoosiksi, jota keho käyttää energianlähteenä. B1-vitamiini on myös tärkeä hermosolujen toiminnalle ja hermovälittäjäaineiden muodostumiselle. Puute B1-vitamiinista voi johtaa beriberi-nimiseen sairauteen, joka aiheuttaa oireita kuten väsymystä, lihasheikkoutta ja hermostollisia häiriöitä. B1-vitamiinia saa ruokavaliosta erityisesti täysjyväviljasta, pähkinöistä, siemenistä ja lihasta.

Kupari on hivenaine, jota tarvitaan moniin kehon toimintoihin, kuten raudan aineenvaihduntaan, punasolujen muodostukseen ja sidekudosten kehittymiseen. Kupari vaikuttaa myös hermoston toimintaan ja immuunijärjestelmään. Kuparin puutos voi aiheuttaa oireita kuten anemiaa, heikentynyttä vastustuskykyä ja hermostollisia häiriöitä. Kuparin liikasaanti voi puolestaan johtaa myrkytystilaan, joka voi vaurioittaa maksaa ja muita elimiä. P-Cu mittaus auttaa arvioimaan kuparin tasapainoa elimistössä.

Seleeni on hivenaine, jota tarvitaan elimistön normaaliin toimintaan. Se on tärkeä antioksidantti, joka suojaa soluja vapaiden radikaalien aiheuttamilta vaurioilta. Seleeni osallistuu myös immuunijärjestelmän toimintaan ja kilpirauhashormonien tuotantoon. Seleeniä saadaan pääasiassa ruokavaliosta, erityisesti täysjyväviljasta, pähkinöistä ja merenelävistä.

Sinkki on hivenaine, jota tarvitaan moniin kehon toimintoihin, kuten immuunijärjestelmän toimintaan, proteiinien ja DNA:n synteesiin sekä haavan paranemiseen. Sinkin pitoisuuden mittaaminen veressä voi auttaa arvioimaan sinkin saantia. Sinkin puute voi aiheuttaa oireita,kuten heikentynyttä immuniteettia, ihon ja hiusten ongelmia sekä ruokahalun vähenemistä. Liiallinen sinkin saanti voi puolestaan aiheuttaa myrkytysoireita, kuten pahoinvointia ja vatsavaivoja.

Estradioli on naissukupuolihormoni, jota tuotetaan pääasiassa munasarjoissa. Se vaikuttaa moniin kehon toimintoihin, kuten kuukautiskiertoon, lisääntymiseen, luiden terveyteen ja mielialaan. Estradioli säätelee myös muiden hormonien, kuten progesteronin ja FSH:n tuotantoa. Estradiolin tasot voivat vaihdella kuukautiskierron aikana, ja niitä voidaan mitata hedelmättömyyden syiden selvittämiseksi tai hormonikorvaushoidon seurannassa. Liiallinen tai liian vähäinen estradiolin tuotanto voi aiheuttaa terveysongelmia, kuten kuukautishäiriöitä tai osteoporoosia.

Testosteronin määritys menetelmällä, joka on immunologista (S-Testo) menetelmää herkempi ja tarkempi. Tutkimuksen mahdollistama etu on lähinnä alhaisten pitoisuuksien määrittäminen esimerkiksi lapsilla ja naisilla.

PTH eli parathormoni on hormoni, jota tuottavat lisäkilpirauhaset. Sen tärkein tehtävä on säädellä veren kalsiumtasoa. PTH lisää kalsiumin vapautumista luista verenkiertoon ja kalsiumin imeytymistä suolistosta sekä vähentää sen erittymistä virtsaan. PTH:n tasot voivat vaihdella eri sairauksien ja lisäkilpirauhasten liika- tai vajaatoiminnan seurauksena.

Keliakiassa viljatuotteista peräisin oleva gliadiini aiheuttaa kroonisen tulehduksen ohutsuolen limakalvossa. Sen yhteydessä muodostuu vasta-aineita elimistön omia rakenteita vastaan ja niitä ovat mm. transglutaminaasi, endomysium ja gliadiinipeptidi vasta-aineet. Koetta käytetään keliakian toteamisessa.

Koe mittaa perinnöllistä alttiutta laktoosi-intoleranssiin. Laktoosi-intoleranssin oireet ilmenevät tavallisesti 30–120 minuutin kuluttua maitotuotteiden nauttimisesta. Tyypillisiä oireita ovat vatsan turvotus, vatsakivut, ilmavaivat ja ripuli.

Poskisolunäyte posken limakalvolta.

Koe mittaa perinnöllistä alttiutta laktoosi-intoleranssiin. Laktoosi-intoleranssin oireet ilmenevät tavallisesti 30–120 minuutin aikana maitotuotteiden nauttimisesta ja ovat tyypillisesti vatsan turvotus, vatsakivut, ilmavaivat ja ripuli.

Koetta käytetään veren hyytymisen arvioinnissa. Se mittaa veren sisäisen hyytymisreitin tekijöiden yhteisvaikutusta ja on tärkeä työkalu verenhyytymishäiriöiden diagnosoinnissa ja hoidon seurannassa. P-APTT-testiä käytetään antikoagulanttihoidon, kuten hepariinin, tehokkuutta seurattaessa. Jos hyytyminen on liian herkässä voi seurata veritulpan muodostuminen, esimerkiksi alaraajanlaskimoihin, keuhkoihin, sepelvaltimoihin tai aivovaltimoihin. Jos taas hyytyminen on häiriintynyt, voi siitä seurata mustelmataipumusta ja alttiutta verenvuotoihin. Tutkimus tehdään usein seulontatutkimuksena yhdessä TT-INR-tutkimuksen kanssa, selvitettäessä mahdollista verenhyytymisen häiriötä.

Mittaa erästä etanolin aineenvaihduntatuotetta verinäytteestä. Testiä käytetään yleisesti alkoholin käytön havaitsemiseen ja se pystyy paljastamaan alkoholinkulutuksen viimeisten 2-4 viikon aikana. PEth-mittaus on tarkka menetelmä, jota käytetään erityisesti alkoholin väärinkäytön seurannassa ja hoidon seurannassa. PEth-verikoe on yleensä osa laajempaa alkoholin kulutuksen arviointia, ja sen tulosten tulkinta vaatii lääkärin asiantuntemusta. Positiivinen tulos viittaa alkoholinkäyttöön, kun taas negatiivinen tulos osoittaa, ettei alkoholia ole käytetty viimeaikoina.

Koe on hyödyllinen työkalu alkoholin ongelmakäytön seulontaan, mutta se ei kuitenkaan voi tarkasti määrittää alkoholin käyttömääriä tai aikaa, jolloin alkoholia on nautittu. S-CDT-verikoe on osa monipuolista lähestymistapaa alkoholin väärinkäytön ja riippuvuuden diagnosoinnissa ja hoidossa.

HLAB27 on ihmisen valkosolujen proteiini, johon liittyy suurentunut vaara sairastua reumasairauksiin mm. selkärankareumaan, Reiterin tautiin, reaktiiviseen niveltulehdukseen, sekä ulseratiivisen koliitin ja psoriasiksen yhteydessä esiintyvään spondyliittiin. HLAB27 käytetään näiden sairauksien diagnostiikassa.

Citrulliinipeptidivasta-aineet ovat ovat yhteydessä autoimmuunisairauksiin, kuten nivelreumaan. Niiden määritystä käytetäänkin apuna näiden reumasairauksien diagnostiikassa ja hoidon seurannassa. Citrulliinipeptidivasta-aineiden havaitseminen verestä voi auttaa tunnistamaan näitä sairauksia varhaisessa vaiheessa, mikä mahdollistaa nopeamman hoidon aloittamisen.

Vapaa trijodotyroniini on kilpirauhashormonin biologisesti aktiivinen muoto, jonka märittäminen on ajankohtainen potilailla, joilla kilpirauhashormonihoidosta huolimatta on kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita.

Reumafaktori on vasta-aine, jota löytyy usein reumasta kärsivien ihmisten verestä. Se on merkki elimistön immuunijärjestelmän reaktiosta, joka voi aiheuttaa niveltentulehdusta ja vaurioita. RF:n määritystä käytetään usein reumadiagnoosin tukena, mutta se voi olla positiivinen myös muissa sairauksissa. RF-testi tehdään verikokeella, ja sen positiivinen tulos voi viitata reumatautiin, mutta lopullinen diagnoosi vaatii yleensä muita kliinisiä tutkimuksia.

Kilpirauhasen peroksidaasia vastaan hyökkäävät vasta-aineet vaarantavat kilpirauhasen toimintaa ja voivat häiritä kilpirauhashormonin tuotantoa. Koetta käytetään tunnistamaan kilpirauhasen autoimmuunisairauksia, kuten Hashimoton kilpirauhastulehdusta tai Gravesin tautia.

Foolihappoa eli B9-vitamiinia, tarvitaan solujen kasvuun ja jakautumiseen sekä veren muodostukseen. Raskaana oleville naisille suositellaan foolihappolisää, koska se auttaa vähentämään sikiön hermostoputken kehityshäiriöiden vaaraa. Myös aivoterveydelle foolihappo on tärkeä. Foolihappoa löytyy monista ruoka-aineista, kuten vihreistä vihanneksista, sitrushedelmistä ja täysjyväviljasta. Se on lämpöherkkä ja esim. ruoan pitkä kypsentäminen pienentää foolihapon pitoisuutta.

Kortisoli on lisämunuaisten erittämä hormoni, joka säätelee kehon aineenvaihduntaa, tulehdusreaktioita, stressivastetta ja veren sokeritasapainoa. Kortisolin määrä vaihtelee vuorokauden aikana ja on aamulla korkeimmillaan. Stressin aikana kortisolin pitoisuus tulee nousta, mutta pitkään koholla olevasta kortisolitasosta on terveydelle haittaa.

Transferriini on pääosin maksassa syntyvä proteiini, joka sitoo rautaa ja kuljettaa sitä kudoksiin sekä soluihin koko kehossa. Noin 80 prosenttia raudasta siirtyy transferriiniin sitoutuneena luuytimeen, missä siitä muodostuu punasolujen hemoglobiini. Loput raudasta varastoituu soluissa ja kudoksissa ferritiininä ja hemosideriinina.

Kobalamiini, on vesiliukoinen vitamiini, joka on välttämätön monille kehon toiminnoille. Se on tärkeä punasolujen ja hermoston terveydelle. B12-vitamiini auttaa muuttamaan ruoasta saadun folaatin aktiiviseen muotoon, joka on tarpeen DNA:n ja solujen jakautumisen kannalta. Lisäksi se auttaa ylläpitämään terveitä hermosoluja ja tukee aivojen toimintaa. B12-vitamiinin puutos voi johtaa anemiaan, hermostollisiin häiriöihin ja väsymykseen. Hyviä B12-vitamiinin lähteitä ovat eläinkunnan tuotteet, kuten liha, kala, maitotuotteet ja munat.

Fosfori on kivennäisaine, jota tarvitaan moniin kehon toimintoihin, kuten luuston ja hampaiden terveyteen, energiantuotantoon ja solujen toimintaan. Fosforin tasot voivat vaihdella eri sairauksien, ravitsemuksen tai lääkityksen seurauksena. Liian korkea tai matala fosforipitoisuus voi aiheuttaa terveysongelmia, kuten luuston heikentymistä tai munuaisten toimintahäiriöitä. fS-Pi mittaus auttaa arvioimaan fosforin tasapainoa elimistössä.

Magnesium on kivennäisaine, jota tarvitaan moniin kehon toimintoihin. Se osallistuu energiantuotantoon, proteiinisynteesiin, lihasten ja hermoston toimintaan sekä luuston terveyteen. Magnesiumin pitoisuus auttaa arvioimaan magnesiumin saantia ja mahdollisia puutostiloja. Magnesiumin puutos voi aiheuttaa oireita, kuten lihaskramppeja,väsymystä ja hermostollisia häiriöitä.

Suurin osa kehon raudasta löytyy punasoluista, joissa se on osa happea kantavasta hemoglobiinista. Rautaa esiintyy myös kaikissa muissa kehon soluissa joissa se on välttämätön energia-aineenvaihdunnalle. Verenkierrossa rauta kulkeutuu sitoutuneena transferriini-nimiseen kuljettajaproteiiniin mm. luuytimeen joissa rauta siirtyy muodostuviin soluihin. Ylimääräinen rauta varastoituu ferritiininä. Raudanpuute on varsin tavallista, erityisesti naisilla. Rautaa saadaan ravinnosta. Tehokkaita raudanlähteitä ovat liha, maksa, veri, sekä leseet ja täysjyvävilja. C-vitamiini edistää raudan imeytymistä ravinnosta elimistöön, kun taas vastaavasti kahvi, tee, maitotuotteet ja soijavalkuainen vähentävät imeytymistä. Liiallinen raudan saanti heikentää kehon puolustusmekanismeja ja infektioriski kasvaa. Rautaylimäärä on haitallista erityisesti maksalle, haimalle ja sydämelle. Raskaana olevien ja runsasta liikuntaa harrastavien on sen sijaan huolehdittava riittävästä raudan saannista.

Sukupuolihormoneja sitova globuliini on proteiini, jota tuotetaan pääasiassa maksassa ja joka sitoo sukupuolihormoneja kuten estrogeenia, testosteronia ja dihydrotestosteronia. SHBG:n tehtävänä on kuljettaa näitä hormoneja verenkierrossa ja säädellä niiden biologista aktiivisuutta. Korkeat SHBG-tasot voivat liittyä maksasairauksiin,hypertyreoosiin tai hormonikorvaushoitoon, kun taas matalat SHBG-tasot voivat liittyä esimerkiksi lihavuuteen, PCOS:aan tai insuliiniresistenssiin. SHBG:n mittaaminen auttaa arvioimaan hormonaalista tasapainoa ja selvittämään sukupuolihormonien vaikutusta kehossa.

Immunoglobuliinit eli vasta-aineet ovat valkuaisaineita, joita elimistön puolustusjärjestelmän solut tuottavat elimistöön. Vasta-aineiden tehtävänä on sitoutua elimistölle vieraisiin rakenteisiin kuten bakteereihin ja viruksiin ja auttaa puolustusjärjestelmää tuhoamaan tunkeilijat. Immunoglobuliiniluokan A (IgA) luokan vasta-aineita on erityisesti hengitysteiden ja suolen limakalvoilla, joissa ne suojaavat hengitystieinfektioilta ja mahasuolikanavan infektiolta. Synnynnäinen IgA:n puutos voi altistaa tulehduksille ja verensiirtoreaktioille. IgA:npitoisuus voi olla koholla maksakirroosissa, autoimmuunitaudeissa ja pitkäaikaisissa infektioissa.

LH eli luteinisoiva hormoni on tärkeä lisääntymiseen liittyvä hormoni. Sitä tuotetaan aivolisäkkeessä ja sen tehtävänä on stimuloida ovulaatiota ja keltarauhasen muodostumista munasarjoissa ja testosteronin tuotantoa kiveksissä. LH:n tasot vaihtelevat kuukautiskierron aikana ja sen mittaaminen voi auttaa selvittämään ovulaation ajankohdan, hedelmättömyyden syitä sekä seuraamaan hormonihoidon vaikutuksia. LH:n määritys voi myös auttaa diagnosoimaan erilaisia hormonaalisia häiriöitä, kuten PCOS (munasarjojen monirakkulaoireyhtymä) tai hypogonadismi (sukupuolirauhasten toimintahäiriö).

FSH eli follikkelia stimuloiva hormoni on yksi tärkeimmistä hormoneista, jotka liittyvät lisääntymiseen. Sitä tuotetaan aivolisäkkeessä ja sen tehtävänä on stimuloida munasarjojen follikkeleita tuottamaan estrogeenia ja valmistautumaan munasolun vapauttamiseen. FSH:ntasot voivat vaihdella kuukautiskierron aikana, ja niitä voidaan mitata hedelmättömyyden tai epäsäännöllisten kuukautisten syiden selvittämiseksi. Lisäksi FSH-tasoja voidaan seurata hormonikorvaushoidon aikana tai munasolujen kypsyttämiseen liittyvissä hoidoissa, kuten invitro -hedelmöityksessä.

Dehydroepiandrosteroni sulfaatti on hormoni, jota erittyy lisämunuaisista. Se toimii testosteronin ja estrogeenin esiasteena ja sen pitoisuus kehossa voi antaa arvokasta tietoa lisämunuaisten toiminnasta. DHEAS-pitoisuudet voivat vaihdella iän, sukupuolen ja yleisen terveydentilan mukaan. Kohonneet DHEAS-pitoisuudet voivat liittyä tiloihin kuten munasarjojen monirakkulaoireyhtymään (PCOS) ja lisämunuaiskasvaimiin, kun taas matalat pitoisuudet voivat esiintyä esimerkiksi lisämunuaisen vajaatoiminnassa. DHEAS-testausta käytetään usein hormonaalisten häiriöiden ja tiettyjen sairauksien arvioinnissa.

Prolaktiini on hormoni, jota tuottaa aivolisäke aivojen pohjassa. Sen pääasiallinen tehtävä on säännellä maidontuotantoa imettävillä naisilla. Prolaktiinilla on kuitenkin myös muita vaikutuksia kehossa, kuten osallisuus lisääntymiskyvyssä, hormonitasapainon säätelyssä ja immuunijärjestelmän toiminnassa. Lisäksi se voi vaikuttaa mielialaan ja käyttäytymiseen. Prolaktiinin tasot voivat vaihdella eri tilanteissa ja liiallinen tai liian vähäinen prolaktiinintuotanto voi aiheuttaa erilaisia terveysongelmia.

Herkän C-reaktiivisen proteiinin verikoe on yleinen verikoe tulehdustilan arvioimiseksi. Proteiini syntyy maksassa tulehduksen aikana. Korkea CRP-taso viittaa tulehdukseen tai infektioon kehossa. Virustulehduksissa CRP-taso on yleensä matalampi kuin bakteeritulehduksissa. Herkkää CRP-testiä käytetään yleisesti myös sydän- ja verisuonitautien riskin arvioimiseen.

Testosteroni on mieshormoni, jota tuotetaan pääasiassa kiveksissä, mutta myös naisilla pienemmissä määrinä munasarjoissa. Testosteronitasot voivat vaihdella yksilöittäin ja iän myötä. Tasoa voidaan mitata eri syistä, kuten epänormaalin seksuaalisen kehityksen, hedelmättömyyden tai seksuaalisen halun vähenemisen selvittämiseksi.

Tunnistaa tippuria ja klamydiaa aiheuttavien bakteerien nukleiinihappoa. Testiä käytetään näiden sairauksien diagnostiikkaan.

Tunnistaa tippuria ja klamydiaa aiheuttavien bakteerien nukleiinihappoa. Testiä käytetään näiden sairauksien diagnostiikkaan.

Virtsanäyte.

Punkinpuremasta tarttuvan borreliainfektion yhteydessä elimistössä syntyy vasta-aineita Borrelia Burgdorferi bakteeria vastaan. Immunoglobuliini M vasta-aineet ilmestyvät vereen 2-4 viikon jälkeen tartunnasta ja voivat pysyä koholla joitakin kuukausia. Immunoglobuliini M vasta-aineiden olemassaolo viittaa hiljattainn sairastettuun infektioon. Immunoglobuliini G vasta-aineet ilmestyvät vereen 4-6 viikon jälkeen tartunnasta ja voivat pysyä positiivisina monta vuotta tartunnan jälkeen.

Mykoplasma-vasta-aineet muodostuvat elimistössä mykoplasma-bakteerin aiheuttaman infektion seurauksena . Mykoplasma on mikro-organismi, joka voi aiheuttaa hengitystieinfektioita, kuten keuhkokuumetta tai keuhkoputkentulehdusta. Verikokeen avulla voidaan Mykoplasma-vasta-aineista päätellä, mikäli henkilö on altistunut mykoplasmalle tai mikäli hänellä on aktiivinen infektio.

Seerumin proteiinifraktiot ovat veressä esiintyviä valkuaisaineita, joilla on kehon toiminnan kannalta useita erilaisia tehtäviä liittyen kehon toiminnan säätelyyn, aineiden kuljetukseen kehossa ja puolustuskykyyn. Kliinisessä diagnostiikassa seerumin proteiinifraktioita käytetään esimerkiksi arvioimaan maksan ja munuaisten toimintaa sekä tunnistamaan sairauksia. Seerumin proteiinifraktioiden määrityksiä voidaan myös käyttää arvioimaan ravitsemustilaa. Esimerkiksi alhainen albumiinipitoisuus voi viitata aliravitsemukseen tai tulehdukseen, kun taas kohonneet gamma-globuliinit voivat olla merkki tulehduksesta tai immuunijärjestelmän aktivaatiosta.

Transferriini on rautaa kuljettava valkuainen ja sen rautakylläisyys kuvaa elimistön rautavarastoja. Mikäli elimistössä on liian vähän rautaa, transferriiniin sitoutuneen raudan määrä vähenee. Jos rautaa on veressä runsaasti, sitoutumisaste vastaavasti kasvaa.

Testosteroni esiintyy veressä pääosin sitoutuneena SHBG proteiiniin. Muutokset testosteronia sitovassa proteiinissa vaikuttaa aktiiviseen testosteronin määrään. Tutkimus sisältää sekä S-Testo tutkimuksen että SHBG tutkimuksen.

Farmakogeneettinen laaja testipaneeli on DNA-tutkimus, jossa tutkitaan yksilön perimässä olevia geneettisiä muutoksia, jotka voivat vaikuttaa lääkkeiden tehokkuuteen ja sivuvaikutuksiin. Testipaneelissa analysoidaan useita geenejä, jotka ovat merkityksellisiä lääkkeiden aineenvaihdunnassa ja vaikutuksissa elimistössä. Verinäytteen avulla voidaan selvittää, miten yksilön perimä voi vaikuttaa lääkehoidon onnistumiseen ja mahdollisiin haittavaikutuksiin. Tämä tieto auttaa lääkäriä räätälöimään yksilöllisesti sopivan lääkityksenpotilaalle.

Hertta on sydänkohtaus- ja diabetesriskitesti, joka auttaa arvioimaan henkilön riskiä sairastua sydänkohtaukseen tai diabetekseen. Testi perustuu verikokeeseen, jossa mitataan mm. veren sokeri- , keramidi ja rasva-arvoja. Näiden tulosten perusteella voidaan arvioida henkilön verisuoniterveyttä ja insuliiniresistenssiä ja tarvittaessa aloittaa ennaltaehkäisevät toimenpiteet, kuten elämäntapamuutokset tai lääkitys.

Ulosteen bakteeriviljelyssä tutkitaan ripulia aiheuttavat bakteerit: salmonellat, kampylobakteerit, shigellat ja yersiniat. Yleensä ulosteessa ei näitä bakteereita esiinny, joten positiivinen tulos viittaa tutkimuksella todetun bakteerin aiheuttamaan tulehdukseen.

B12-vitamiini (syanokobalamiini) on aktiivimuodossaan sitoutunut transkobalamiiniin. Vain pieni osa, eli noin 10–20 prosenttia, seerumin B12-vitamiinista on aktiivista muotoa. B12-vitamiinia saadaan eläinperäisestä ravinnosta kuten maksa-, liha- ja maitotuotteista. Mahalaukun solujen tuottaman ns. sisäisen tekijän avulla, sitoutumalla siihen ja kulkemalla sen mukana vitamiini pystyy imeytymään ohutsuolesta. Tutkimus on ensisijainen erityisesti B12-vitamiinin puutetta epäiltäessä ja vitamiinihoidon tehon arvioimisessa.

Tyroksiini on keskeinen kilpirauhashormoni ja T4V sen vapaa ja siten aktiivinen muoto. Tyroksiini säätelee kehon aineenvaihduntaa. Testi auttaa arvioimaan kilpirauhasen toimintaa ja muutokset T4V-tasoissa voivat viitata kilpirauhasen liikatoimintaan tai vajaatoimintaan.

Kilpirauhasta stimuloiva hormoni on aivolisäkkeen erittämä hormoni, joka säätelee kilpirauhasen toimintaa ja kilpirauhashormonien tuotantoa. TSH:n määrän muutokset voivat viitata kilpirauhasen toimintahäiriöihin, kuten kilpirauhasen liikatoimintaan (hypertyreoosi) tai kilpirauhasen vajaatoimintaan (hypotyreoosi). Tätä testiä käytetään kilpirauhasen sairauksien diagnosointiin ja hoidon seurantaan.

ProBNP on esiaste hormonille, jota vapautuu sydämen vasemman kammion liikakasvun tai stressin seurauksena. ProBNP:n määrän nousu viittaa sydämen vajaatoimintaan tai muuhun sydänsairauteen ja sitä käytetään yleisesti sydämen toiminnan arvioimiseen ja sydämen vajaatoiminnan diagnosointiin.

Virtsahappo on puriiniaineenvaihdunnan lopputuote ja sen korkea määrä on kihdin keskeinen vaaratekijä ja se voi liittyä myös muihin aineenvaihduntahäiriöihin. Lisäksi korkea virtsahappopitoisuus on riskitekijä munuaiskivien muodostumiselle.

Testi mittaa veren rasva-aineita kuten kokonaiskolesterolia, HDL-kolesterolia, LDL-kolesterolia ja triglyseridejä. Nämä vaikuttavat sydän- ja verisuonitautien riskiin. Tuloksia hyödynnetään suunniteltasessa sairauksien syntyä tai pahenemista ehkäisevää hoitoa ja elämäntapamuutoksia. Lisäksi sitä käytetään arvioitaessa hoitojen ja elämäntapamuutosten vaikutusta.

Glykosyloitunut hemoglobiini antaa keskimääräisen verensokeritason tiedon viimeisten 2-3 kuukauden ajalta. Sitä käytetään diabeteksen diagnostiikassa ja hallinnan seurannassa. Korkeat arvot viittaavat pitkäaikaiseen kohonneeseen verensokeriin ja diabeteksen huonoon tasapainoon

Paastoveren glukoosipitoisuus eli verensokeri on tärkeää diabeteksen diagnostiikassa ja seurannassa. Korkea glukoosipitoisuus voi viitata diabetekseen tai prediabetekseen, kun taas matala glukoosipitoisuus voi olla merkki hypoglykemiasta tai muista terveysongelmista.

Tämä testi arvioi veren hyytymisajan ja antikoagulaatiohoidon tehokkuutta. Sitä käytetään yleisesti verenohennuslääkettä, kuten varfariiniä, käyttävien potilaiden seurannassa, varmistamaan veren hyytymisprosessin olevan sopivaa tasoa. Maksan vajaatoiminta voi vaikuttaa testin tulokseen, sillä moni veren hyytymiseen osallistuva aine on maksan tuottama.

Elektrokardiografia tallentaa sydämen sähköistä toimintaa. Tallenteesta ilmenee mm. sydämen rytmi, kuormitus ja mahdollinen hapenpuute. EKG:tä käytetään sydämen rytmihäiriöiden, sydänlihaksen vaurioiden ja muiden sydänsairauksien diagnosointiin ja seurantaan.

Virtsan albumiinin ja kreatiniinin pitoisuuksien suhde auttaa arvioimaan munuaisten terveyttä ja toimintaa. Korkea albumiini-kreatiniini-suhde virtsassa voi viitata munuaisten vaurioihin tai sairauksiin, kuten munuaistulehdukseen tai diabeettiseen munuaissairauteen.

Virtsainfektiota epäiltäessä on virtsan bakteeriviljely suositeltava tutkimus. Tutkimus osoittaa bakteerien läsnäolon , bakteerien määrän virtsassa, bakteerin lajin ja sen herkkyyden eri antibiooteille.

‍

Testi mittaa virtsan kemiallista koostumusta, kuten pH:ta, glukoosia, proteiinia, ketoneja, bilirubiinia ja nitriittiä. Lisäksi testi osoittaa kemiallisesti virtsan sisältämiä puna- ja valkosoluja. Tämä testi auttaa arvioimaan munuaisten ja virtsateiden terveyttä sekä tunnistamaan tulehduksia. Testitulos voi myös viitata diabetekseen.

Testi mittaa eturauhasen spesifisen antigeenin (PSA) ja sen suhteen vapaaseen PSA:han. Tämä testi auttaa arvioimaan eturauhasen terveyttä ja voi antaa viitteitä eturauhassyövän vaarasta. Korkea S-PSA ja matala PSA-suhde voi viitata eturauhassyöpään, kun taas korkea suhde yhdistettynä kohonneseen PSA-arvoon voi olla merkki muista eturauhasen ongelmista, kuten hyvänlaatuisesta eturauhasen liikakasvusta.

Senkka mittaa punasolujen sakkautumisen nopeutta. Se on epäspesifinen testi, jota käytetään tulehdusten tai muiden sairauksien aktiivisuuden seurantaan. Korkea senkka voi viitata tulehdukseen, infektioon, autoimmuunisairauteen tai syöpään, kun taas normaali tai matala arvo voi viitata matalaan tulehdusriskiin.

C-reaktiivisen proteiinin pitoisuus kasvaa nopeasti tulehduksessa. Tämä testi auttaa arvioimaan kehon tulehdusvasteita ja sitä käytetään usein infektioiden, tulehduksellisten sairauksien ja muiden terveysongelmien diagnosoinnissa ja seurannassa.

25-hydroksi-D-vitamiini on D-vitamiinin aktiivinen muoto. D-vitamiini on tärkeä luuston terveydelle, kalsiumin imeytymiselle ja useiden muiden kehon toimintojen säätelylle. D-vitamiinin puutos voi johtaa luun luukatoon (osteoporoosiin) ja muihin terveysongelmiin.

Kalsium on tärkeä kivennäisaine, joka osallistuu luuston vahvistamiseen, lihasten supistumiseen, hermoimpulssien välittämiseen ja moniin muihin kehon toimintoihin. Sen määrän muutokset voivat viitata esimerkiksi luuston sairauksiin, kilpirauhasen toimintahäiriöihin tai munuaissairauksiin. Kalsium on veressä sidottu albumiini-proteiiniin. Korjaamalla kalsiumpitoisuutta veren albumiinipitoisuudella saa paremman kuvan vapaan kalsiumin määrästä.

Bilirubiini on hemoglobiinin hajoamistuote. Punasolujen jatkuvan uusiutumisen yhteydessä vapautuu bilirubiinia verenkiertoon, mistä se siirtyy maksaan eritettäväksi. Korkeita bilirubiiniarvoja esiintyy sappiteiden kulkuesteessä, maksavaurioissa tai liiallisen punasolujen hajoamisen yhteydessä.

Alfa-amylaasi on entsyymi, jota esiintyy haimassa ja sylkirauhasissa ja se auttaa ruoansulatusta hajottamalla hiilihydraatteja. Sen määrän muutokset voivat viitata haiman sairauksiin, kuten haimatulehdukseen tai muihin vatsaontelon ongelmiin.

Alkalinen fosfataasi on entsyymi, jota esiintyy eri kudoksissa, kuten maksassa, luissa ja sappiteissä. Sen määrän muutokset voivat viitata maksan sairauksiin, luusairauteen tai sappiteiden tukoksiin.

Gamma-glutamyylitransferaasi -entsyymi on maksan ja sappiteiden toiminnan indikaattori. Sen määrän nousu veressä voi viitata maksasairauksiin kuten rasvamaksaan, maksatulehdukseen tai sappiteiden tukoksiin. Runsas alkoholinkäyttö nostaa veren S-GT tasoa.

Aspartaattiaminotransferaasi on entsyymi, jota esiintyy maksasoluissa ja sydänlihaksessa. Sen määrän nousu veressä voi viitata maksan tai sydänlihaksen vaurioihin, kuten maksasairauksiin, sydäninfarktiin tai lihasvaurioihin.

Alaniiniaminotransferaasi on entsyymi, mikä esiintyy maksasoluissa. Sen määrän nousu veressä voi viitata maksasolujen vaurioihin tai maksasairauksiin, kuten maksatulehdukseen tai maksakirroosiin.

Iän, sukupuolen ja veren kreatiniinin pohjalta voidaan laskea munuaisten glomerulussuodatusnopeutta (glomerular filtration rate, GFR). Se on tärkeä indikaattori munuaisten toiminnalle ja arvioi, kuinka hyvin munuaiset puhdistavat verta. Heikentynyt munuaisten toiminta näkyy matalana GFR-arvona.

Kreatiniini on aineenvaihduntatuote, joka syntyy lihasten normaalissa toiminnassa. Sen määrä veressä kuvastaa munuaisten suodatuskykyä, ja korkeat arvot voivat viitata munuaisten vajaatoimintaan tai muihin munuaisten sairauksiin.

Kalium on kehon nestetasapainossa tärkeä elektrolyytti, joka vaikuttaa muun muassa hermojen ja lihasten toimintaan sekä sydämen rytmitykseen. Veren kaliumpitoisuuden muutokset voivat liittyä munuaisten toimintahäiriöihin, hormonaalisiin häiriöihin ja tiettyjen lääkkeiden käyttöön.

Natrium on elektrolyytti, joka on keskeinen kehon nestetasapainon ja osmoottisen paineeen ylläpitämisen kannalta. Sen määrän muutokset voivat viitata nestetasapainonhäiriöihin, munuaisten toimintahäiriöihin tai hormonaalisiin häiriöihin.

Ferritiini on proteiini, jota pääosin esiintyy kehon soluissa. Pieniä määriä ferritiiniä löytyy myös verestä. Ferritiini varastoi ja luovuttaa rautaa solujen toiminnan tarpeisiin. Veren Ferritiinitaso toimii epäsuorana kehon rautavarastojen mittarina ja sen tasoa voidaan käyttää raudanpuutteen diagnostiikkaan.

‍