Yksittäiset tutkimukset

ProBNP on esiaste hormonille, jota vapautuu sydämen vasemman kammion liikakasvun tai stressin seurauksena. ProBNP:n määrän nousu viittaa sydämen vajaatoimintaan tai muuhun sydänsairauteen ja sitä käytetään yleisesti sydämen toiminnan arvioimiseen ja sydämen vajaatoiminnan diagnosointiin.

Koetta käytetään veren hyytymisen arvioinnissa. Se mittaa veren sisäisen hyytymisreitin tekijöiden yhteisvaikutusta ja on tärkeä työkalu verenhyytymishäiriöiden diagnosoinnissa ja hoidon seurannassa. P-APTT-testiä käytetään antikoagulanttihoidon, kuten hepariinin, tehokkuutta seurattaessa. Jos hyytyminen on liian herkässä voi seurata veritulpan muodostuminen, esimerkiksi alaraajanlaskimoihin, keuhkoihin, sepelvaltimoihin tai aivovaltimoihin. Jos taas hyytyminen on häiriintynyt, voi siitä seurata mustelmataipumusta ja alttiutta verenvuotoihin. Tutkimus tehdään usein seulontatutkimuksena yhdessä TT-INR-tutkimuksen kanssa, selvitettäessä mahdollista verenhyytymisen häiriötä.

Paastoveren glukoosipitoisuus eli verensokeri on tärkeää diabeteksen diagnostiikassa ja seurannassa. Korkea glukoosipitoisuus voi viitata diabetekseen tai prediabetekseen, kun taas matala glukoosipitoisuus voi olla merkki hypoglykemiasta tai muista terveysongelmista.

Suolistoparasiitit voivat aiheuttaa erinäisiä oireita, myös verenkuvan muutoksia. Suolistoparasiitti-infektiota haetaan mikroskopoimalla ulostenäytettä, josta haetaan alkueläinten kystamuotoja sekä matojen munia ja toukkia. Epäselvissä tapauksissa varsinkin alkueläin infektiota epäiltäsessä, voidaan jatkotutkimuksena suorittaa F –ParaNhO

On ulostetutkimus, jossa näytteestä osoitetaan PCR analyysitekniikan avulla yleisimmät ripulia aiheuttavat alkueläinpatogeenit, joita ovat Dientamoeba fragilis, Cryptosporidium spp. (C. parvum tai C. hominis), Giardia lamblia ja Entamoebahistolytica.

Tässä verikokeessa määritellään punasolujen, valkosolujen ja verihiutaleiden lukumäärää. Tulos kertoo veren hemoglobiinitason lisäksi myös punasolujen koon ja hemoglobiini sisällön, sekä valkosolujen jakautumista eri alaryhmiin. Näiden parametrien avulla voidaan havaita anemiaa, infektioita sekä verisairauksia ja seurata näiden hoitoa.

Prealbumiini on proteiini, jota tuottavat pääasiassa maksasolut ja joka kuljettaa kilpirauhashormoneja ja A-vitamiinia veressä. Sen pitoisuuden muutokset voivat liittyä ravitsemustilaan, varsinkin proteiinin saantiin, maksan toimintaan ja tulehduksiin. Tämä testi auttaa arvioimaan potilaan ravitsemustilaa ja seuraamaan proteiinienaineenvaihduntaa.

Prolaktiini on hormoni, jota tuottaa aivolisäke aivojen pohjassa. Sen pääasiallinen tehtävä on säännellä maidontuotantoa imettävillä naisilla. Prolaktiinilla on kuitenkin myös muita vaikutuksia kehossa, kuten osallisuus lisääntymiskyvyssä, hormonitasapainon säätelyssä ja immuunijärjestelmän toiminnassa. Lisäksi se voi vaikuttaa mielialaan ja käyttäytymiseen. Prolaktiinin tasot voivat vaihdella eri tilanteissa ja liiallinen tai liian vähäinen prolaktiinintuotanto voi aiheuttaa erilaisia terveysongelmia.

Testi mittaa eturauhasen spesifisen antigeenin (PSA) ja sen suhteen vapaaseen PSA:han. Tämä testi auttaa arvioimaan eturauhasen terveyttä ja voi antaa viitteitä eturauhassyövän vaarasta. Korkea S-PSA ja matala PSA-suhde voi viitata eturauhassyöpään, kun taas korkea suhde yhdistettynä kohonneseen PSA-arvoon voi olla merkki muista eturauhasen ongelmista, kuten hyvänlaatuisesta eturauhasen liikakasvusta.

Seerumin proteiinifraktiot ovat veressä esiintyviä valkuaisaineita, joilla on kehon toiminnan kannalta useita erilaisia tehtäviä liittyen kehon toiminnan säätelyyn, aineiden kuljetukseen kehossa ja puolustuskykyyn. Kliinisessä diagnostiikassa seerumin proteiinifraktioita käytetään esimerkiksi arvioimaan maksan ja munuaisten toimintaa sekä tunnistamaan sairauksia. Seerumin proteiinifraktioiden määrityksiä voidaan myös käyttää arvioimaan ravitsemustilaa. Esimerkiksi alhainen albumiinipitoisuus voi viitata aliravitsemukseen tai tulehdukseen, kun taas kohonneet gamma-globuliinit voivat olla merkki tulehduksesta tai immuunijärjestelmän aktivaatiosta.

Suurin osa kehon raudasta löytyy punasoluista, joissa se on osa happea kantavasta hemoglobiinista. Rautaa esiintyy myös kaikissa muissa kehon soluissa joissa se on välttämätön energia-aineenvaihdunnalle. Verenkierrossa rauta kulkeutuu sitoutuneena transferriini-nimiseen kuljettajaproteiiniin mm. luuytimeen joissa rauta siirtyy muodostuviin soluihin. Ylimääräinen rauta varastoituu ferritiininä. Raudanpuute on varsin tavallista, erityisesti naisilla. Rautaa saadaan ravinnosta. Tehokkaita raudanlähteitä ovat liha, maksa, veri, sekä leseet ja täysjyvävilja. C-vitamiini edistää raudan imeytymistä ravinnosta elimistöön, kun taas vastaavasti kahvi, tee, maitotuotteet ja soijavalkuainen vähentävät imeytymistä. Liiallinen raudan saanti heikentää kehon puolustusmekanismeja ja infektioriski kasvaa. Rautaylimäärä on haitallista erityisesti maksalle, haimalle ja sydämelle. Raskaana olevien ja runsasta liikuntaa harrastavien on sen sijaan huolehdittava riittävästä raudan saannista.

Retikulosyytit ovat nuoria punasoluja, jotka ovat vasta vapautuneet luuytimestä verenkiertoon. Niiden määrän mittaaminen voi auttaa arvioimaan luuytimen aktiivisuutta ja punasolujen tuotantoa. Tämä testi on hyödyllinen esimerkiksi anemian diagnosoinnissa ja seurannassa.

Reumafaktori on vasta-aine, jota löytyy usein reumasta kärsivien ihmisten verestä. Se on merkki elimistön immuunijärjestelmän reaktiosta, joka voi aiheuttaa niveltentulehdusta ja vaurioita. RF:n määritystä käytetään usein reumadiagnoosin tukena, mutta se voi olla positiivinen myös muissa sairauksissa. RF-testi tehdään verikokeella, ja sen positiivinen tulos voi viitata reumatautiin, mutta lopullinen diagnoosi vaatii yleensä muita kliinisiä tutkimuksia.

Keliakiassa viljatuotteista peräisin oleva gliadiini aiheuttaa kroonisen tulehduksen ohutsuolen limakalvossa. Sen yhteydessä muodostuu vasta-aineita elimistön omia rakenteita vastaan ja niitä ovat mm. transglutaminaasi, endomysium ja gliadiinipeptidi vasta-aineet. Koetta käytetään keliakian toteamisessa.

Seleeni on hivenaine, jota tarvitaan elimistön normaaliin toimintaan. Se on tärkeä antioksidantti, joka suojaa soluja vapaiden radikaalien aiheuttamilta vaurioilta. Seleeni osallistuu myös immuunijärjestelmän toimintaan ja kilpirauhashormonien tuotantoon. Seleeniä saadaan pääasiassa ruokavaliosta, erityisesti täysjyväviljasta, pähkinöistä ja merenelävistä.

Sinkki on hivenaine, jota tarvitaan moniin kehon toimintoihin, kuten immuunijärjestelmän toimintaan, proteiinien ja DNA:n synteesiin sekä haavan paranemiseen. Sinkin pitoisuuden mittaaminen veressä voi auttaa arvioimaan sinkin saantia. Sinkin puute voi aiheuttaa oireita,kuten heikentynyttä immuniteettia, ihon ja hiusten ongelmia sekä ruokahalun vähenemistä. Liiallinen sinkin saanti voi puolestaan aiheuttaa myrkytysoireita, kuten pahoinvointia ja vatsavaivoja.

Citrulliinipeptidivasta-aineet ovat ovat yhteydessä autoimmuunisairauksiin, kuten nivelreumaan. Niiden määritystä käytetäänkin apuna näiden reumasairauksien diagnostiikassa ja hoidon seurannassa. Citrulliinipeptidivasta-aineiden havaitseminen verestä voi auttaa tunnistamaan näitä sairauksia varhaisessa vaiheessa, mikä mahdollistaa nopeamman hoidon aloittamisen.

Nielusta otetulla pyyhkäisynäytteen bakteeriviljelyllä määritellään nielutulehduksen mahdollista aiheuttajabakteeria. Tieto nielutulehduksen aiheuttajabakteerista on tärkeä nielutulehduksen hoidosta päätettäessä.

Sukupuolihormoneja sitova globuliini on proteiini, jota tuotetaan pääasiassa maksassa ja joka sitoo sukupuolihormoneja kuten estrogeenia, testosteronia ja dihydrotestosteronia. SHBG:n tehtävänä on kuljettaa näitä hormoneja verenkierrossa ja säädellä niiden biologista aktiivisuutta. Korkeat SHBG-tasot voivat liittyä maksasairauksiin,hypertyreoosiin tai hormonikorvaushoitoon, kun taas matalat SHBG-tasot voivat liittyä esimerkiksi lihavuuteen, PCOS:aan tai insuliiniresistenssiin. SHBG:n mittaaminen auttaa arvioimaan hormonaalista tasapainoa ja selvittämään sukupuolihormonien vaikutusta kehossa.

Elektrokardiografia tallentaa sydämen sähköistä toimintaa. Tallenteesta ilmenee mm. sydämen rytmi, kuormitus ja mahdollinen hapenpuute. EKG:tä käytetään sydämen rytmihäiriöiden, sydänlihaksen vaurioiden ja muiden sydänsairauksien diagnosointiin ja seurantaan.