Yksittäiset tutkimukset

Hertta on sydänkohtaus- ja diabetesriskitesti, joka auttaa arvioimaan henkilön riskiä sairastua sydänkohtaukseen tai diabetekseen. Testi perustuu verikokeeseen, jossa mitataan mm. veren sokeri- , keramidi ja rasva-arvoja. Näiden tulosten perusteella voidaan arvioida henkilön verisuoniterveyttä ja insuliiniresistenssiä ja tarvittaessa aloittaa ennaltaehkäisevät toimenpiteet, kuten elämäntapamuutokset tai lääkitys.

Testosteroni on mieshormoni, jota tuotetaan pääasiassa kiveksissä, mutta myös naisilla pienemmissä määrinä munasarjoissa. Testosteronitasot voivat vaihdella yksilöittäin ja iän myötä. Tasoa voidaan mitata eri syistä, kuten epänormaalin seksuaalisen kehityksen, hedelmättömyyden tai seksuaalisen halun vähenemisen selvittämiseksi.

Testosteronin määritys menetelmällä, joka on immunologista (S-Testo) menetelmää herkempi ja tarkempi. Tutkimuksen mahdollistama etu on lähinnä alhaisten pitoisuuksien määrittäminen esimerkiksi lapsilla ja naisilla.

Testosteroni esiintyy veressä pääosin sitoutuneena SHBG proteiiniin. Muutokset testosteronia sitovassa proteiinissa vaikuttaa aktiiviseen testosteronin määrään. Tutkimus sisältää sekä S-Testo tutkimuksen että SHBG tutkimuksen.

Transferriini on pääosin maksassa syntyvä proteiini, joka sitoo rautaa ja kuljettaa sitä kudoksiin sekä soluihin koko kehossa. Noin 80 prosenttia raudasta siirtyy transferriiniin sitoutuneena luuytimeen, missä siitä muodostuu punasolujen hemoglobiini. Loput raudasta varastoituu soluissa ja kudoksissa ferritiininä ja hemosideriinina.

Transferrinireseptori on proteiini, joka liittyy raudan kuljetukseen kehossa. S-TfR-koe auttaa arvioimaan raudan aineenvaihduntaa ja on hyödyllinen esimerkiksi raudanpuuteanemian diagnosoinnissa. Koe antaa tärkeää tietoa rauta-aineenvaihdunnasta ja auttaa sopivan hoidon suunnittelussa.

Transferriini on rautaa kuljettava valkuainen ja sen rautakylläisyys kuvaa elimistön rautavarastoja. Mikäli elimistössä on liian vähän rautaa, transferriiniin sitoutuneen raudan määrä vähenee. Jos rautaa on veressä runsaasti, sitoutumisaste vastaavasti kasvaa.

Testi osoittaa kehon omia vasta-aineita, jotka taistelevat kuppaa aiheutavaa bakteria vastaan. Testiä käytetään kuppainfektion diagnostiikassa.

Vapaa trijodotyroniini on kilpirauhashormonin biologisesti aktiivinen muoto, jonka märittäminen on ajankohtainen potilailla, joilla kilpirauhashormonihoidosta huolimatta on kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita.

Virtsatesti osoittaa Trichomonas vaginalis-nimisen loisen nukleiinihappoa. Nimensä mukaisesti loinen esiintyy emättimessä, jossa infektio aiheuttaa vaahtomaista vuotoa. Miehillä infektio on yleensä oireeton, mutta se voi aiheuttaa virtsaputkentulehdusta ja eturauhastulehdusta.

Tämä testi arvioi veren hyytymisajan ja antikoagulaatiohoidon tehokkuutta. Sitä käytetään yleisesti verenohennuslääkettä, kuten varfariiniä, käyttävien potilaiden seurannassa, varmistamaan veren hyytymisprosessin olevan sopivaa tasoa. Maksan vajaatoiminta voi vaikuttaa testin tulokseen, sillä moni veren hyytymiseen osallistuva aine on maksan tuottama.

Kilpirauhasen peroksidaasia vastaan hyökkäävät vasta-aineet vaarantavat kilpirauhasen toimintaa ja voivat häiritä kilpirauhashormonin tuotantoa. Koetta käytetään tunnistamaan kilpirauhasen autoimmuunisairauksia, kuten Hashimoton kilpirauhastulehdusta tai Gravesin tautia.

Kilpirauhasta stimuloiva hormoni on aivolisäkkeen erittämä hormoni, joka säätelee kilpirauhasen toimintaa ja kilpirauhashormonien tuotantoa. TSH:n määrän muutokset voivat viitata kilpirauhasen toimintahäiriöihin, kuten kilpirauhasen liikatoimintaan (hypertyreoosi) tai kilpirauhasen vajaatoimintaan (hypotyreoosi). Tätä testiä käytetään kilpirauhasen sairauksien diagnosointiin ja hoidon seurantaan.

Tyroksiini on keskeinen kilpirauhashormoni ja T4V sen vapaa ja siten aktiivinen muoto. Tyroksiini säätelee kehon aineenvaihduntaa. Testi auttaa arvioimaan kilpirauhasen toimintaa ja muutokset T4V-tasoissa voivat viitata kilpirauhasen liikatoimintaan tai vajaatoimintaan.

Täydellisessä verenkuvassa määritellään punasolujen, valkosolujen ja verihiutaleiden lukumäärää. Tulos kertoo veren hemoglobiinitason lisäksi myös punasolujen koon ja hemoglobiini sisällön sekä valkosolujen jakautumista eri alaryhmiin. Tassä kokeessa valkosolujen erittely on tarkempi kuin perusverenkuvassa. Tutkimuksen avulla voidaan havaita anemiaa, infektioita sekä verisairauksia ja seurata niiden hoitoa.

Ubikinoni eli koentsyymi Q10, esiintyy lähes kaikissa ihmisen kudoksissa ja on välttämätön solujen energiantuotannossa. Se toimii soluissa antioksidanttina, estäen hapettumisreaktiota, ja muistuttaa rakenteeltaan K-vitamiinia. Suurimmat ubikinonipitoisuudet löytyvät sydän-, maksa-, lihas- ja munuaiskudoksista sekä veren LDL- ja HDL-partikkeleista. Elimistön ubikinonin tuotanto vähenee iän myötä. Ubikinonia saadaan ravinnosta pieninä pitoisuuksina lihasta, sisäelimistä, soijaöljystä, maapähkinöistä ja sardiineista.

Ulosteen bakteeriviljelyssä tutkitaan ripulia aiheuttavat bakteerit: salmonellat, kampylobakteerit, shigellat ja yersiniat. Yleensä ulosteessa ei näitä bakteereita esiinny, joten positiivinen tulos viittaa tutkimuksella todetun bakteerin aiheuttamaan tulehdukseen.

Virtsahappo on puriiniaineenvaihdunnan lopputuote ja sen korkea määrä on kihdin keskeinen vaaratekijä ja se voi liittyä myös muihin aineenvaihduntahäiriöihin. Lisäksi korkea virtsahappopitoisuus on riskitekijä munuaiskivien muodostumiselle.

Virtsan albumiinin ja kreatiniinin pitoisuuksien suhde auttaa arvioimaan munuaisten terveyttä ja toimintaa. Korkea albumiini-kreatiniini-suhde virtsassa voi viitata munuaisten vaurioihin tai sairauksiin, kuten munuaistulehdukseen tai diabeettiseen munuaissairauteen.

U-solut virtsakokeessa tutkitaan punasolujen, valkosolujen ja epiteelisolujen määrää sekä virtsan mahdollisia epäpuhtauksia, kuten bakteereja ja hiivaa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan solujen muotoa ja rakennetta, mikä voi antaa lisätietoa mahdollisista sairauksista. Tutkimusta hyödynnetään munuaisten ja virtsateiden sairauksien diagnosoinnissa ja seurannassa.

‍